Mari kyseli kommentissaan, että miksi lahjojen saajien vanhemmat ei saa nähärä vaatteita. Vastaan tähän iha kaikille, kommentteja vastaanotetaan mielellään tästäki aiheesta!
Mä rakastan yllätyksiä ja yllättämistä. Parasta lahjan antamises on sen saajan ilime, ku se yllättyy ja yleensä tykkää (tai ainaki teeskentelöö tykkäävänsä). Ku on väkertäny iltakauret ja pähkäilly mikä olis saajalle sopiva lahaja, niin kyllä parasta on se saajan ilime, sitte ku se sen saa.
Tottakai kysyn lasten vanhemmilta, että mitä lapset tarttis ja mitä ne haluais, mutta aina on kiva myäs jotenkin yllättää. Jos toive on paita, niin yllätys on se, millainen paita.
Ja ihan yhtälailla kuin mä haluan yllättää ne lahjojen saajat eli lapset, niin haluan yllättä lasten vanhemmat! Sen verta sitä lahjaa antaessaan on itsekäs, että orottaa myäs niitä ihailevia huokauksia siältä aikuisten suunnalta.
Tällaista tällä kertaa, lisää ompeluita viikonlopun jälkeen. Oon kipiä ja eepeen reissu taitaa jäärä haaveeksi :(
PS. Kiitos yhyristelmiä kommentoineille! Valinta kääntyi tuohon keskimmäiseen, jota te lukijatkin eniten olitte "äänestäneet".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista, ne aina piristää miältä! Tänan kommentide eest!