lauantai 29. elokuuta 2015

Vaunuverho

Pidettiin tänään Tanjan kanssa ompelukerhoa. Tanja ompeli bodyn ja mä ompelin yhden t-paidan, josta juttua myöhemmin. Tanjan lähdettyä jatkoin vielä ompelua ja tein vaunuverhon. Tuli ihan hyvä ekaksi yritelmäksi ja käyttäkelpoinen (sehän on pääasia).


Vaunuverho
ohje: katsoin vinkkiä netistä muiden tekeleistä ja facen Ompeluelämää-ryhmästä, kaavan piirsin suorana vaunuista.
materiaalit: Hirviötrikoo Pipsaliinasta (takana tukikangas, joka Nappikikasta), toisella puolella musta puuvillakangas, jonka alkuperästä ei tietoa. Nauha ja sirkkarenkaat Nappikikasta ja monitoimirenkaat MiniQ:sta.
koko: 62 cm x 40 cm. Nauhojen pituus 30 cm.


Muuten oon tosi tyytyväinen, mutta trikoo vähän kupruilee, kun tukikangas ei tarttunut joka kohdasta kunnolla kiinni. Ehkä seuraavan kerran voisi molemmat olla puuvillaa tai muuta joustamatonta. Helppo tämä oli kyllä tehdä. Toiset kankaat olis vielä leikattuna, mutta niissäkin toinen on trikoo, joten harkitsen, ompelenko.

perjantai 7. elokuuta 2015

Blogihaaste

Sain haasteen Anniinalta Sohvaneulomo-blogista, kiitos siitä.

En laita tätä kuitenkaan eteenpäin, mutta vastailen toki Anniinan keksimiin kysymyksiin :)

1. Kuinka kauan olet kirjoittanut blogiasi? Mikä sai sinut aloittamaan?



Aloitin vuodatuksen puolella ehkä vuonna 2004. Siirryin bloggeriin 2012. Aloitin, koska halusin saada talteen kuvat tekeleistä ja ehkä jakaa niitä myös muille. Paras kaverini oli aloittanut blogin vähän aiemmin, silläkin lienee vaikutusta.

2. Mistä muusta aiheesta kuin blogisi nykyisestä sisällöstä voisit kuvitella kirjoittavasi?

Koulumaailmasta (eli töistä) tai omasta arjesta.

3. Miksi kirjoitat tai et kirjoita blogiasi omalla nimelläsi?
Kirjoitan omalla etunimellä ja mutkien kautta on löydettävissä ihan koko nimikin. Ei ole tarvetta nimimerkkiin, koska käsityöt ei kovin arka aihe ole.

4. Mitä teet mieluiten vapaa-aikanasi? Harrastuksesi?
Ompelen, neulon, vietän aikaa kotona ja ystävien kanssa, liikun kävellen, pyörällä, uin ja suunnistan. Käsitöiden lisäksi harrastan kaikenlaista värkkäilyä ja puuhailua sekä partiota ja kuorolaulua.

5. Miten opit aikoinaan neulomaan ja virkkaamaan?
Mummo opetti neulomaan kesämökillä, kun olin 8-vuotias. Ensimmäinen neuletyö (pinkki barbinpeitto) on edelleen tallessa. Virkkaamaan opin koulussa kolmosluokalla, ensimmäinen virkkaustyö on kolmion mallinen pannulappu (piti tulla neliö).

6. Mitkä viisi asiaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?
Ruokaa, tulentekovälineet, polttopuita, majoitteen ja puukon.

7. Mitä kirjaa/kirjoja suosittelisit minulle? Miksi?
Pieni lankakauppa ja sen jatko-osat. Luin ensimmäisen osan kesän alussa, se imaisi mukaansa mutkattomuudellaan ja oli mukava lukea käsitöihin liittyvää hömppää.

8. Mikä saa sinut iloiseksi?
Läheiset ja ystävät, onnistumiset, työ. Monet pienet ja isot asiat.

9. Mikä asia saa sinut vihaiseksi?
Epäoikeudenmukaisuus, piittamattomuus ja stereotypiat.

10. Mitä löytyy aina käsilaukustasi?
Puhelin ja rahat.

11. Mihin olen tyytyväinen itsessäsi?
Osaan olla toisia kohtaan ystävällinen, olen taitava ompelija, olen hyvä opettaja.

Lisää sisustusjuttuja

Törmäsin ensimmäisen kerran DCfix-kalvoon, kun kaverini päivitti Facebookissa kuvan sohvapöydästä, joka oli dcfixillä muutettu mustasta valkoiseksi. Keksin, että tässä voisi olla ratkaisu mielestäni liian tumman väriseen työpöytään, joka kuitenkin kooltaan on hyvä ja rakenteeltaan ehjä. En vielä silloin uskaltanut kalvoa ostaa, mutta sitten muistin asian uudestaan, kun Tanja oli omassa blogissaan fiksaillut hyllylevyjä.

Tässä ennen-kuvat:



Ja sitten jälkeen:


DCfix-kalvon kiinnitys oli pöydän yläpintaan helppoa, sivuihin helpohkoa ja alapuolelle vaikeahkoa. Eli yläpinta on kuplaton ja siisti, reunat siistihköt, kulmia ei kannata syynätä kovin tarkkaan ja alapuolelle ei kannata katsella :D

Mutta helpompaa tämä oli kuin maalaaminen, jälki on tasainen ja muutamassa tunnissa tuon paikalleen väänsi (todellakin väänsi, hiki virtas!). Tympein homma oli jalkojen irrottaminen ja kiinnittäminen.

Hintaa muutokselle tuli 10 euroa ja vielä tuota kalvoa jäi, joten tuumailen tuon vasemmalla kuvassa näkyvän lipaston muuttamista enemmän yhteensopivaksi pöydän kanssa.

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Tuunausta maalaamalla

Mies on ostanut joskus yli kymmenen vuotta sitten kaksi puista jakkaraa. Aiemmassa asunnossa tuunasin niistä toisen petsaamalla tummalla lakalla, mutta into loppui kesken ja toinen jäi tekemättä. Nyt otin itseäni niskasta kiinni ja tein loppuun näiden tuolien tuunausurakan.

Tuolit ennen:

Toinen oli siis tummanruskeaksi petsattu, mutta epätasaisen värinen, toinen alkuperäisvärissä, tässä kuvassa jo osiksi purettuna. Vaalean pinta oli/on halkeillut, koska se oli yhden kesän parvekkeella, tumman pinta kauttaaltaan paremmassa kunnossa.

Aluksi purin tuolit osiin. Hioin molemmista pinnat, vaaleasta vähän paksumman kerroksen, jotta sain alkuperäisen lakan jäänteet pois.

Sen jälkeen maalasin spray-maalilla osiin useamman kerroksen maalia. Spray-maalaaminen on helppoa ja sotkutonta, mutta valumajälkiä on vaikea varoa. Sain kuitenkin jäljestä melko hyvää, koska tänään kun kasasin tuolit, vedin enää muutamaan kohtaan pientä viime silausta. Nyt tuolit odottaa lopullista maalin kovettumista (24 h) terassilla ja sitten saadaan ne käyttöön.



Spray-maalia meni kaksi ja puoli purkkia. Purkkien hinta oli 6,80 e kappale, joten muutokselle hintaan alle 20 euroa.

maanantai 3. elokuuta 2015

Lakanoiden kierrätys

Sain vanhempieni luota isäni äidin eli Fanny-mummon tekemiä lakanoita. Sellaisia päällylakanoita, jotka ei oo pussilakanoita. Kierrätin ne vauvalakanoiksi. Lakanoita oli kolme, kaksi samanlaista, joissa yläreunassa ohuempi pitsi ja yksi, jossa usko-toivo-rakkaus-pitsi. Lakanat ovat olleet käyttämättömänä yli 30 vuotta, joten kangas on aivan huippukunnossa, paksua puuvillaa. Näitä en ommellut saumurilla vaan pelkästään ompelukoneella (pussisaumat), jotenkin saumuri ei tuntunut näiden arvoiselta :D


Kahdesta samanlaisesta tein toisesta 85 cm x 130 cm -kokoisen pussilakanan, jossa pitsi tuli yläreunaan ja nimikirjailu keskelle. Toisesta tein 90 cm x 150 cm -kokoisen aluslakanan ja jäljelle jääneestä yläreunasta tyynynliinan, jossa nimikirjailu tuli hauskasti yläkulmaan. Nimikirjaimet on isäni, mutta mulla on sattumalta samat :)




Tätä kokonaista ja varmuudella käsin virkattua tekstiä en raaskinut millään leikata, vaan leikkasin lakanan niin päin, että teksti kulkee pussilakanan reunassa pitkittäin. Oli juuri sopivan pituinen ja koko teksti mahtui. Pussilakanan koko on aavistuksen isompi eli 85 cm x 135 cm.
 
 

Ja kierrätin vauvalakanoiksi myös Marimekon Pukettilakanoista toisen. Nämä on ostettu vuosien 2003-2005 tienoilla, mutta kuluneet ihan älyttömästi. Tyynyliina meni reikäisinä roskiin vuosi sitten ja nyt tulivat myös pussilakanat tiensä päähän: yläreuna hapertui reikäiseksi. Näihinkin tuli omituisia vaaleampia kohtia, joten saa nähdä montako pesua kestävät. Mutta kun hinta näille oli 0 euroa ja helppo vielä ommella, niin eipä harmita, jos pitää heittää roskiin. Pehmoiseksi on kangas käytössä kulunut.