Lakanoiden kierrätys

Sain vanhempieni luota isäni äidin eli Fanny-mummon tekemiä lakanoita. Sellaisia päällylakanoita, jotka ei oo pussilakanoita. Kierrätin ne vauvalakanoiksi. Lakanoita oli kolme, kaksi samanlaista, joissa yläreunassa ohuempi pitsi ja yksi, jossa usko-toivo-rakkaus-pitsi. Lakanat ovat olleet käyttämättömänä yli 30 vuotta, joten kangas on aivan huippukunnossa, paksua puuvillaa. Näitä en ommellut saumurilla vaan pelkästään ompelukoneella (pussisaumat), jotenkin saumuri ei tuntunut näiden arvoiselta :D

Kahdesta samanlaisesta tein toisesta 85 cm x 130 cm -kokoisen pussilakanan, jossa pitsi tuli yläreunaan ja nimikirjailu keskelle. Toisesta tein 90 cm x 150 cm -kokoisen aluslakanan ja jäljelle jääneestä yläreunasta tyynynliinan, jossa nimikirjailu tuli hauskasti yläkulmaan. Nimikirjaimet on isäni, mutta mulla on sattumalta samat :)

 

Tätä kokonaista ja varmuudella käsin virkattua tekstiä en raaskinut millään leikata, vaan leikkasin lakanan niin päin, että teksti kulkee pussilakanan reunassa pitkittäin. Oli juuri sopivan pituinen ja koko teksti mahtui. Pussilakanan koko on aavistuksen isompi eli 85 cm x 135 cm.

 

 

Ja kierrätin vauvalakanoiksi myös Marimekon Pukettilakanoista toisen. Nämä on ostettu vuosien 2003-2005 tienoilla, mutta kuluneet ihan älyttömästi. Tyynyliina meni reikäisinä roskiin vuosi sitten ja nyt tulivat myös pussilakanat tiensä päähän: yläreuna hapertui reikäiseksi. Näihinkin tuli omituisia vaaleampia kohtia, joten saa nähdä montako pesua kestävät. Mutta kun hinta näille oli 0 euroa ja helppo vielä ommella, niin eipä harmita, jos pitää heittää roskiin. Pehmoiseksi on kangas käytössä kulunut.